Ensimmäinen Marimekkoni

Marimekko. Nostalginen, kotimainen, värikäs, rohkea. What's not to like. Marimekon mekko on siis luonnollinen varuste suomalaisen mekkofanin kaapissa.

Olen kyllä aina himoinnut itselleni Marimekkoa, mutta sitä juuri täydellistä ei ole koskaan tullut vastaan, ja opiskelijabudjetille rouhean hinnan vuoksi en ole viitsinyt ostaa mekkoa, joka on vain "vähän sinne päin". Joten mekkokaapissani on aina ollut yhden Marimekon kokoinen aukko.

Mutta sitten tuli Ahkeraliisa. Sen Marketta-kuosi tuo mieleen lämpimiä muistoja lapsuudesta; mummolassa taisi olla verhot, tai ainakin pöytäliina markettaa. Ihana graafinen, seitkytlukulainen kukkakuosi, joka varsinkin mustavalkoisena vie jonnekin hippiaikojen psykedeelisten julisteiden ja tussitöiden maailmaan.

Ja se malli: täydellinen. Juuri sopivasti tyköistuva miehusta, josta rinnat eivät kuitenkaan pompsahda tyrkylle. Ihana, lantiomakkarat peittävä levenevä helma. Käytännölliset taskut (rakastan taskuja mekossa ja mekkoja taskuilla!) ja täydellinen helman pituus. Materiaalikin on viileää ja rypistymätöntä puuvillaa. (Testattu on käytössä! Ei rypisty ainakaan kokonaisen päivän ja illan käytön aikana!)

Tämä ihanuus pääsi ensi kertaa päälleni tyttöjen piknikretkellä kesäisellä Tampereella. Mekko sopi täydellisesti iloiseen retkifiilikseen ja ympäröivään tyttöenergiaan. Tästä tuli heittämällä tämän kesän lempimekkoni. Erityisen ihastunut olen mekon keltaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät ole liian räikeitä, mutta piristävät mustavalkoista kokonaisuutta huomattavasti.

Mekko: Marimekko, bolero ja korut Vero Moda, kengät ja hiuspanta Seppälä.

Muuten olen asukokonaisuuteen tyytyväinen, mutta kengät olivat hätäratkaisu. Mielestäni mekko huutaa kaverikseen keltaisia puukenkiä, mutten etsinnöistäni huolimatta ole sellaisia vielä löytänyt. Väliaikaisratkaisuksi nappasin Seppälän alekorista vaaleankeltaiset kangaswedget, jotka saavat kelvata puukkareiden löytymiseen saakka. Mustat ballerinat kun tuntuvat tähän asuun turhan turvalliselta ja tavanomaiselta valinnalta.

Väriterapiaa

Eilen paistoi vihdoin aurinko ja aamu tuntui lämpimän kesäiseltä. Sen ja uusien hiusten kunniaksi halusin pukeutua iloisen värikkäästi, ja tietenkin mielellään mekkoon. Päädyin tämän kesän ihanimpaan väriyhdistelmään, oranssiin ja pinkkiin. Uskaltauduin ensimmäistä kertaa tänä vuonna laittamaan ohuen kesämekon ja ohuet sukkikset. Valinta oli sään puolesta oikein mainio, sillä iltapäivällä kotiin lähtiessä meinasi jopa tässä asussa tulla kuuma. Ihanaa, kesä on vihdoin täällä!

Asu sai paljon kehuja värikkyydestään ja raikkaudestaan. Jopa kaksi miestä tuli kehumaan vuolaasti! Tämä on saavutuksena suuri, sillä työpaikkani miehet ovat juuri niitä tyypillisiä, jäyhiä keski-ikäisiä suomalaismiehiä, jotka eivät osaa kehua ihmisiä ylipäätänsä mistään, saati sitten naisten ulkonäköä.

Ainoa ongelma asussa oli se, että mekko on todella ohutta ja läpikuultavaa kangasta. Se olisi siis ehdottomasti vaatinut alleen alushameen, jollaista en tietenkään omista. (Note to self: osta HETI alushame tai mielellään pari eri pituista. HETI! Ne tulevat oikeasti tarpeeseen!) Kuvittelin, että pärjäisin kuitenkin ihonvärisillä sileillä stringeillä, ihonvärisellä alustopilla ja sukkahousuilla. Virhe! Stringit kuulsivat silti läpi. Ei se kuulemma liikkuessa näkynyt, mutta lounasruokalassa olo oli kieltämättä hieman kiusaantunut.

Mekko ja neule h&m, korkkarit Seppälästä.

Viikon pakollinen housupäivä

Tiedättekö sen tunteen, kun mikään vaate ei oikein tunnu hyvältä? Kun joku aamu vaan kaikki tuntuu väärältä tai vähintään näyttää päälläsi aivan pöllöltä? Sellaisia päiviä varten mulla on takataskussa Maailman Mukavimmat Housut sekä Lempipaidoista Parhain. Tiedän, että näytän niissä lyhyenlännältä menninkäiseltä, mutta silloin kun on bad clothes -day, hätä ei lue lakia.

Eilen oli juuri sellainen päivä, joten eilinen oli suosiolla Viikon Housupäivä.

Maailman Mukavimmat Housut ovat Hölmöjen Myymälän kympin puuvillahousut, joiden hinta-laatusuhde on vertaansa vailla (Kyllä, housut ovat maksaneet alle 10 euroa, ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä jo kohta kaksi vuotta!). Jos olisin alunperin tajunnut housuhen ylivertaisuuden niin istuvuuden, mukavuuden kuin laadunkin osalta, olisin ostanut niitä samantien kahdet. Tai kymmenet. Lempipaita on silkkiä, se löytyi viime kesänä Köpiksen Zarasta. Mieletön paita!Se on yhtä aikaa lämmin, viileä ja pehmeä kuin kesätuulen henkäys.Sitä paitsi rakastan perhosia.

Kävin töiden jälkeen kriisiavussa pelastamassa hiukseni taannoisen värjäyskatastrofin jäljiltä. Täytyy myöntää, että hieman hirvitti, sillä luottokampaajani oli kesälomalla, ja tuuraaja piti valita täysin ummikkona.  Kahden ja puolen tunnin terapiasession jälkeen varakampaaja onnistui loihtimaan harmaanvihreästä harakanpesästäni tämän suloisen ruskean pehkon. Nyt kyllä täytyy sanoi, että tykkään ja lujaa. Ikinä ennen en olekaan omistanut näin lyhyitä hiuksia, joten pientä totuttelemista tämä vaatinee. Mutta oikeesti, nää on jotenkin tosi ihkut ja symppikset. :)

Väriä en taaskaan onnisitunut loisteputkien loimotuksessa taltioimaan oikein kameran kennolle. Pääasia on, että vihreys on tiessään ja tilalla on miellyttävä lämmin vaaleanruskea ilmettä kirkastavin vaalein raidoinm ja leikkauskin on oikein toimiva.  Kannatti maksaa itsensä kipeäksi tällä kertaa, sanon minä.

Häähumua

Rakastan häitä! Jostain syystä lähipiirissäni vaan mennään todella nihkeästi naimisiin, joten aikuisaikana kokemani häät voidaan laskea yhden käden sormin. Tänä vuona pääsen kerrankin juhlimaan jopa kaksia häitä, jihuu! Tänä lauantaina olivat vuorossa niistä ensimmäiset, kun Miehen serkku meni naimisiin ruotsalaisen sulhasensa kanssa. Tiedossa oli siis kansainvälistä tunnelmaa ja komeita miehiä univormuissa, sulhasen isä kun sattuu olemaan Ruotsin kuninkaan adjutantti.


Alkukesän ollessa kyseessä päätin sonnustautua hieman lämpimämpiin varusteisiin, joten en lähtenyt matkaan ihan siinä ohuimmassa nirunarumekossa. Mekko on aivan tummansininen, oikea väritys jotain noiden kuvien väliltä.

Mekko on mielestäni aivan ihana, mutta muuten luukkini ei ollut aivan onnistunut. Mies kommentoi edellisenä päivänä juurikasvuani, eikä kampaajallani ollut enää aikoja, joten tein paniikkiliikkeen ja värjäsin hiukseni kotikonstein. VIRHE! Lopputulos oli toivotun tummanvaalean sijaan jotain vihreän ja harmaan välimaastosta, joten kaavailtu kiharakampaus vaihtui mahdollisimman simppeliin, harmaat latvat mahdollisimman hyvin peittävään nutturaan. Lisäksi liian tummaksi värjäytyneet hiukset saivat kasvoni näyttämään kalpealta ja meikin jotakuinkin valjulta.

Täydensin 50-luvusta inspiroituneen asuni asiaan kuuluvasti helmikoruilla ja italialaisilla yhteenkuuluvilla satiinikengillä ja -laukulla. Kokonaisuus oli niiden ansiosta ihan tarpeeksi huoliteltu, jottei tarvinnut hävetä, vaikka ihan putkeen tosiaan kokonaisuus ei mennytkään. Ensi häissä olenkin sitten kaaso, joten niihin panostetaan jo ihan eri mittakaavalla!

 Kuvien tahrat tulevat sitten likaisesta peilistä, ettäs tiedätte! Nauha ei kuulu mekkoon alunperin, vaan ostin sen mekon mittoihini sopivaksi kaventaneelta ompelijalta hetken mielijohteesta, kun tuo vyötärönseutu rupesi tuntumaan liian alastomalta. Mielestäni vyö toi mekolle hyvän viimeisen silauksen.

Mekko Pepperberry, kengät ja laukku Ash, silkkinen hartiahuivi Tie Rackistä. Nutturan kukkakoriste h&m.

Tässä vielä kaupan kuva mekosta. Väri on livenä todellakin paljon kauniimpi ja syvempi kuin tuossa kuvassa. Ja mielestäni mekko on parempi tuon vyön kanssa kuin ilman. Vai mitä mieltä olette?

Casual Friday

Perjantain pukeutumishaasteena oli työpäivä, jonka jälkeen piti jaksaa intensiivinen shoppailurupeama. Lisäksi tiedossa oli, että toimistolla olisi harvinaisen vähän porukkaa paikalla. Päätin siis pukeutua mahdollisimman rentoihin vaatteisiin, joissa olisi myös mukava käyskennellä kaupungilla pitkän työpäivän jälkeen. Siis ei kiitos korkeille koroille. Vaatteiden olla myös helposti riisuttavissa vaatteiden sovittelua silmälläpitäen.

Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja laittaa heti päälle Lindexin uuden topin ja neuleen. Tummansiniselle sopii tietenkin kaveriksi kirkas punainen, ja ballerinat ovat sopivan rennot ja mukavat housuasun kaveriksi. Työkaverit kyllä vähän pyörittelivät silmiään mekottomuudelleni. Taitavat nähdä mut melko harvoin housuissa :D

Kaupungilla eräs vanhempi herrasmies tuli kehumaan pukeutumistani "klassisen tyylikkääksi ja suomalaisittain poikkeuksellisen pirteäksi valopilkuksi". Oli niin otettu, että nykyaikana löytyy "nuoria naisia, jotka uskaltavat pukeutua persoonallisesti ja tyylikkäästi." Eikä se tuntunut edes olevan kännissä! Kyllä nyt on blogisti hämmentynyt mutta onnellinen! Vaikka eivät nämä nyt NIIN erikoiset vaatteet sentään ole...

Housut ja ballerinat h&m, toppi ja neule Lindex, nahkalaukku Bagiore (ostettu nettikaupan alesta kahdellakympillä!).

Haiseva vaateongelma

Tämänkertaisena puekutumishaasteena oli hajuongelma. Olimme nimittäin menossa työlounaalle etniseen ravintolaan, joka on herkullisen ruoan lisäksi tunnettu siitä, että sen jälkeen kaikki muutkin tietävät, missä olet käynyt. Ruoan haju nimittäin tarttuu todella tiukasti vaatteisiin, hiuksiin ja jopa laukkuihin. Tämä piti siis pitää mielessä, ja valita päiväksi vaatteet, jotka ovat helposti pestävissä.

Tällä kertaa mentiin siis rennolla linjalla. Käyttöön pääsi vanha Mangon kamelinruskea-mustaraidallinen neulemekko mustien legginsien kanssa. Mekko kestää pesun neljässäkympissä, jolla haju onneksi saatiin kokonaan pois. Laukkua en edes uskaltanut ottaa mukaan, vaan päätin pärjätä pelkällä clutch-tyyppisellä puhelinkotelolla, joka toimittaa samalla lompakon virkaa. PVC-pintaisena se ei onneksi tartuttanut itseensä hajua pahemmin, vaan sen kanssa selvisin tuulettamisella.

Mekko Mango, kengät Wonders, aurinkolasit Rayban. "Laukkuna" siis tämä:

Michael Kors iPhone Wristlet

Lempimekkopäivä

Pysyäkseni sinisessä teemassa päätin heti laittaa päälleni jotain sinistä. Vuorossa siis aivan ihana Pepperberryn farkkumekko. Myös Lindexiltä ostamani uusi neuletakki pääsi heti käyttöön. Tästä asusta tuli heti yksi ehdottomista lemppareistani: mekko on ohutta ja joustavaa denim-stretchiä ja se istuu päälle todella hyvin. Neulekin on todella pehmeän tuntuinen päällä. Aivan mielettömän mukavan tuntuinen asu! Eikä mielestäni yhtään hullumman näköinenkään.

 Pinkeillä asusteilla sininenkin asu näyttää pirteältä:

Mekko Pepperberry, neule Lindex, kengät Seppälä, laukku Esprit, huivi h&m.

Blues and Polka dots

Nyt iski ihmeellinen sininen kausi. Koskaan ennen en ole sinistä sietänyt kuin ainoastaan farkuissa, mutta nyt sain vastustamattoman tarpeen ostaa laivastonsinistä. Ja mikäs sen kanssa sopisikaan paremmin kuin valkoinen pallokuvio.

Lindexistä tarttuivat mukaan seuraavat ihanuudet Holly & Whyte -mallistosta:

Olen vaatteisiin aivan rakastunut. En malta odottaa tilaisuutta päästä pukeutumaan tuohon taivaalliseen mekkoon! Samoin nuo yläosat tuntuvat todella laadukkailta hintaansa nähden. I-h-a-n-i-a!

Laitoin vielä Henkkamaukan alesta tilaukseen parit farkut, hauskat farkkucaprit ja ihanan raidallisen bleiserin, jollaisesta olen unelmoinut koko kevään:

Oiskohan kaapissa nyt tarpeeksi sinistä?!

Vihreä villitys

Jotkut päivät ovat sellaisia, ettei yhtään jaksa vaivata päätään pukeutumisella. Näin kävi minulle eilen. Toisaalta en halunnut olla kahtena päivänä peräkkäin harmaissa vaatteissa, joten helposta helpoin toimistounivormu oli poissa laskuista. Muutenkin tämä tiistai oli otollinen rennommalle pukeutumisella, sillä tiedossa ei ollut lainkaan kokouksia ja talo oli puolityhjä.

Tällaisena päivinä toimii aina helppo, trikoinen kietaisumekko. Se on mukava päällä ja sen avulla saa helposti rennon, värikkään luukin. Tulette näkemään paljon variaatioita tästä asusta, sillä kaapissa lymyää kietaisumekkoja neljässä värissä  - ja mahtuupa mukaan pari kuviollistakin.

Tällä kertaa mentiin vihreällä, värillä jota vasta opettelen käyttämään. Asu sai kovasti kehuja keväisen värinsä puolesta, ja monet tulivat kysymään, olenko laihtunut, joten ilmeisesti se myös hoikistaa. Hihuu.

Mekko ja huivi HM, kengät Wonders, Laukku Michael Kors. 

Harmaata ja pinkkiä

Toinen työpäivä toi mekkofanin takaisin ruotuun. Pieni varoituksen sana heti tähän alkuun: tulette näkemään tässä blogissa paljon harmaata, se on nimittäin ehdoton lempivärini. Taidan omistaa tällä hetkellä 6 tai 7 erilaista harmaata mekkoa. Ne vain ovat niin käteviä ja turvallisia toimistovaatteita, ja harmaan värin voi yhdistellä lähes minkä muun värin tai kuosin kanssa tahansa, joten helppoudessaan se on aivan ylivoimainen valinta. Tylsä ehkä, mutta ah, niin helppo ja turvallinen. Varsinainen comfort-väri.

Joten harmaalla taas käynnisteltiin tätä työrupeamaa. Kesäkuun kunniaksi päätin kuitenkin piristää asua kirkkaanpinkeillä asusteilla. Olisin kaivannut asua täydentämään vielä vyötä, mutta aamukiireessä kaikki asuun sopivat (lue: mustat) vyöt olivat kaikonneet silmistäni, joten pakko oli mennä ilman.

Mekko Ellokselta (Classic Woman), neuletakki ja sukkikset HM, kengät Wonders.

Working girl

Tämä rouva lopetti friikkuilun ja otti ja meni palkkatöihin. Ihan oikeaan toimistoon, ihan oikeiden ihmisten keskelle. Ei siis enää rötväämistä sohvalla kulahtaneissa verkkareissa. Vaan mekkoja. Ja hameita ja suoria housuja ja jakkuja ja paitoja. Siistejä vaatteita. Aikuisten ihmisten vaatteita. Jipii. Ja ou nou.

Ensimmäisen päivän haasteena oli semi-epäviralliseksi etukäteen luonnehdittu iltatilaisuus, jonne piti mennä suoraan töistä. Kaiken lisäksi se järjestettiin ulkona, enkä tiennyt, kuinka korvessa. Paikkaa luonnehdittiin "varsinaisena ryteikkönä", joten jakkupukumeininki ja korkeat korot olivat ei-listalla, mutta tietenkin paikalle oli tulossa arvovieraita, joten kumppareihinkaan ei voinut pukeutua.

En todellakaan jaksanut pähkäillä asua, joka kävisi molempiin tilanteisiin, joten luovutin suosiolla mekon suhteen ja ratkaisin asian seuraavasti: Toimistolle pukeuduin rentoon suoraan hameeseen ja hauskaan, pilkulliseen kauluspaitaan, jalassa mustat kiiltonahka-avokkaat ja keltaiset sukkikset.

Hameen muuten löysin Seppälän alerekistä kympillä! Se on aivan loistava, sillä siinä on taskut ja se on todella mukava päällä. Paita ja sukkikset HM, kengät Penelope.

Iltatilaisuuteen vaihdoin sitten hameen mustiin tregginseihin. Housut ja musta nahkavyö HM. Kuva on otettu illalla kotiinpaluun jälkeen, joten paita on jo ryppyinen eikä asu ole siis kovin edustavassa kunnossa.

Korkkarit vaihtuivat konjakinvärisiin nahkaisin Converseihin. Laukkuna sopivan rento, konjakinvärinen Mulberry Alexa hobo. Takin tilaa toimitti harmaa collegekankainen bleiseri.

 

Asu oli tilaisuuteen juuri sopiva! Huh helpotusta. Kokonaisuus oli siisti, mutta kuitenkin rento ja niissä olosuhteissa sopivan mukava päällä sekä säänmukainen.

Ja miksi en ottanut kuvaa koko asusta kerralla? Jaa-a, sen kun tietäisi. Aloitteleva bloggaaja täällä, hei.

No, eiköhän nuo vaatteet eksy vielä kuviin kerran jos toisenkin.

Pretty in Pink

Se on taas se aika vuodesta, kun koulut sylkevät ulos kasapäin valmistuvia oppilaita. Ja niitä saavutuksiahan pitää tietenkin juhlia. Mikäs sen parempi tekosyy mekon pukemiseen kuin päättäjäisjuhlat!

Tänä vuonna vuorossa oli yhdet yamk-päättäjäiset (viime viikonloppuna) sekä yhdet ylppärit, joihin molempiin pukeuduin laiskana ihmisenä saman, hyväksi havaitun kaavan mukaan.

Mekon löysin Seppälän alerekistä -40 % alennuksella. Päävärinä on juuri se oikea pinkin sävy, ja piristeenä hauskana kontrastina oranssia. Vyö kuuluu mekkoon, ja se on makuuni ehkä himpun liian leveä. Toisaalta tuon kanssa voi juhlissa herkutella melko huolettomasti, kun leveä, tiukka vyö vetää vatsan sisään ihan automaattisesti.

Neule Henkkamaukasta. Kenkinä niinikään Seppälän alesta löydetyt pinkit pumpsit. Laukkuna musta kiiltonahkainen Bays. Asun kruunasi nutturaa koristanut suuri hennon vaaleanpunainen kukkakoriste.

Asua kehuttiin molemmissa juhlissa "raikkaaksi tuulahdukseksi", kesäiseksi, iloiseksi ja sopivan erilaiseksi. Aion ehdottomasti käyttää mekkoa toistekin! Sen verran näpsäkän näköinen kokonaisuus oli, ja lisäksi mekko oli aivan mielettömän mukava päällä. Lisäksi se on jämäkkää puuvillaa, joka ei juurikaan rypisty käytössä. Mekossa on muuten  hauskana yksityiskohtana sivutaskut. Eri kätevä esimerkiksi kameran linssinsuojuksen säilömiseen juhlahumua kuvattaessa. :)

Siitä se ajatus sitten lähti

Olen siitä melkein varma. Mekkoinnostus syntyi omista häistä. Siihen asti olin aivan sataprosenttisesti farkkutyttö. No joo, jokunen vakosamettihame ja hellemekko oli aiemminkin löytänyt tiensä vaatekaappiini jo teinistä lähtien, ja yliopiston sitsikulttuurin myötä olin pikkuhiljaa tutustunut iltapukupukeutumisen ihmeelliseen maailmaan.

Mutta koskaan ennen en ollut unelmoinut mekoista. Enkä tuntenut oloani kovin mukavaksi sellaisessa.

Kunnes rupesin suunnittelemaan omia häitäni. Löysin itseni surffaamasta hääpukuvalmistajien sivuilla ja keskustelemasta hääfoorumilla helman pituudesta, kaula-aukon mallista ja korostusväreistä. Miettimässä sifongin ja satiinin eroja ja analysoimassa valkoisen eri sävyjä. Oijoi. Jotain minussa napsahti.

En ole koskaan uskonut porttiteoriaan. Mutta nyt on varmaan pakko myöntyä. En keksi mitään muutakaan syytä sille, että kolmekymppinen nainen, ikuinen farkkutyttö, täysin välinpitämätön viimeisimmästä muodista, asusteista, kengistä, koruista, kynsilakasta ja glitteristä, hurahtaa yhtäkkiä siihen kaikkeen. Naisten hömpötyksiin, muodin maailmaan, trendiväreihin, hörhelöihin. Helmoihin ja korkoihin. Laukkuihin ja lompakoihin. Meikinalusvoiteisiin ja ripsenkasvatusaineisiin. Sillä näin tapahtui  - ja syytän kaikesta tuota mukaviatonta vaaleaa vaatekappaletta, joka teki minulle taikojaan ja lumosi minut. Imaisi minut mukaan tähän hömpötykseen salakavalasti, pikkuhiljaa. Häämekon valinnan jälkeenhän piti miettiä asuun sopivat alusvaatteet, kengät ja ulkovaatteet. Korut, hiukset, meikki ja muu.

Ja sitten häät olivat ohi. Hääpuku piti riisua. Korut, kengät ja hörhelöt pakata pois. Vertailu ja pohdiskelu olivat mennyttä, samoin sovittelu ja mallailu. Netissä juttelu, yhteisöllisyys, jakaminen. Jonkun uuden, kauniin ja ihanan tavoittelu. Sen ihanan pukeminen päälle ja itsensä tunteminen kauniiksi ja naiselliseksi - ihanaksi ja ihailluksi.

Mutta minähän olin oppinut pitämään siitä. Olin oppinut tuntemaan tyydytystä osatessani yhdistää onnistuneesti vaatteen ja asusteen. Löytäessäni juuri ne etsimäni valkoiset sirot saapikkaat edullisesti alennuksesta. Nähdessäni olemattoman vyötäröni korostuvan seksikkäästi juuri oikeanmallisessa mekossa. Saadessani hyväksyviä kommentteja muilta naisilta. Huomatessani, että minäkin olin kaunis ja minutkin huomattiin, kunhan näin vähän vaivaa pukeutumisen eteen.

Niin, kaikkihan me emme ole niin kuvankauniita, että voisimme hurmata ihmiset ympärillämme vaikka juuttisäkissä. "Ne, jotka yrittävät tehdä sitä muilla keinoin, ovat pinnallisia." Näin olin ajatellut aina. "Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin kynsilakka ja muotivärit." Totta tuokin. Mutta vasta häitteni myötä tajusin, että näiden asioiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Ihminen VOI pukeutua kauniisiin mekkoihin ilman, että on pinnallinen. Ihminen VOI kiinnostua muodista, vaatteista ja estetiikasta - ja yhtaikaa kiinnostua myös niistä tärkeistä asioista. Ihminen VOI panostaa ulkonäköönsä - ja silti olla ihan uskottava ja järkevä ihminen. Minulla vain kesti hieman tavallista kauemmin tajuta asia.

Joten tässä sitä ollaan. Keski-ikää kolkuttelemassa ja vasta tutustumassa ihanien vaatteiden, asusteiden ja muiden kauniiden asioiden maailmaan. Etenkin mekkojen. Ihanien mekkojen. Niille menetin sydämeni kertaheitolla.

PS. Menin lopulta naimisiin maistraatissa kuvan puhtaanvalkeassa Mori Leen polvipituisessa sifonkimekossa. Aika hyvä valinta, eikö ollutkin?