Olen kyllä aina himoinnut itselleni Marimekkoa, mutta sitä juuri täydellistä ei ole koskaan tullut vastaan, ja opiskelijabudjetille rouhean hinnan vuoksi en ole viitsinyt ostaa mekkoa, joka on vain "vähän sinne päin". Joten mekkokaapissani on aina ollut yhden Marimekon kokoinen aukko.
Mutta sitten tuli Ahkeraliisa. Sen Marketta-kuosi tuo mieleen lämpimiä muistoja lapsuudesta; mummolassa taisi olla verhot, tai ainakin pöytäliina markettaa. Ihana graafinen, seitkytlukulainen kukkakuosi, joka varsinkin mustavalkoisena vie jonnekin hippiaikojen psykedeelisten julisteiden ja tussitöiden maailmaan.
Ja se malli: täydellinen. Juuri sopivasti tyköistuva miehusta, josta rinnat eivät kuitenkaan pompsahda tyrkylle. Ihana, lantiomakkarat peittävä levenevä helma. Käytännölliset taskut (rakastan taskuja mekossa ja mekkoja taskuilla!) ja täydellinen helman pituus. Materiaalikin on viileää ja rypistymätöntä puuvillaa. (Testattu on käytössä! Ei rypisty ainakaan kokonaisen päivän ja illan käytön aikana!)
Tämä ihanuus pääsi ensi kertaa päälleni tyttöjen piknikretkellä kesäisellä Tampereella. Mekko sopi täydellisesti iloiseen retkifiilikseen ja ympäröivään tyttöenergiaan. Tästä tuli heittämällä tämän kesän lempimekkoni. Erityisen ihastunut olen mekon keltaisiin yksityiskohtiin, jotka eivät ole liian räikeitä, mutta piristävät mustavalkoista kokonaisuutta huomattavasti.
Mekko: Marimekko, bolero ja korut Vero Moda, kengät ja hiuspanta Seppälä.
Muuten olen asukokonaisuuteen tyytyväinen, mutta kengät olivat hätäratkaisu. Mielestäni mekko huutaa kaverikseen keltaisia puukenkiä, mutten etsinnöistäni huolimatta ole sellaisia vielä löytänyt. Väliaikaisratkaisuksi nappasin Seppälän alekorista vaaleankeltaiset kangaswedget, jotka saavat kelvata puukkareiden löytymiseen saakka. Mustat ballerinat kun tuntuvat tähän asuun turhan turvalliselta ja tavanomaiselta valinnalta.
